Onko Viljakkalan pappila tuhoutumisen tiellä?

Keskiviikko 8.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on pitäjä, jossa odotellaan viimeisen sammuttavan valot sen jälkeen, kun Ylöjärveen tapahtuneen kuntaliitoksen kaikki seurannaisvaikutukset ovat realisoituneet.

 

Synnyinpitäjäni Viljakkala on esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista ennen niin elinvoimaisen kunnan kuihtumiselle.

 

Eräs kuntaliitoksista vääjäämättömästi tuleva seurannaisvaikutus on oman seurakunnan lopettaminen. Näin on käynyt myös Viljakkalassa, jossa nykyisin kuulutaan erääseen Y-kirjaimella alkavaan seurakuntaan.

 

Seurakunnan tärkeä ilmentymä on pappila. Näin se on ollut myös Viljakkalassa.

Viljakkalan pappila on nykyisin autio ja tyhjä - se on hylätty rakennus. Onneksi rakennuksella on hyvä katto, joten peruuttamattomia vahinkoja ei ehkä vielä ole tapahtunut.

 

Kuntaliitoksen ja sitä seuranneen Viljakkalan seurakunnan lopettamisen lisäksi Viljakkalan pappilan rappiotilan syynä on tietääkseni asuntoedun rankka verotuskäytäntö.

 

Papit eivät pysty asumaan tilavissa pappiloissa, sillä asuntoedun verotus tekee pappien asumisen niissä mahdottomaksi.

 

Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen yhteydessä poikkesin Viljakkalan pappilan tontilla ja tässä pieni kuvakertomus synnyinkuntani pappilan nykyisestä alennustilasta:

 

 

 

Viljakkalan tiilirakenteinen pappila on komea rakennus.

 

 

 

Pappilassa on julkisivun puolella kaksi sisäänkäyntiä ja oikeanpuoleisessa sisäänkäynnissä kerrotaan edelleen Kirkkoherranviraston aukioloajat.

Olen monet kerrat käynyt sisään tästä ovesta. Useimmiten käyntini syynä on ollut läheisteni siunaustilaisuuksiin ja hautajaisiin liittyvien asioiden sopiminen Viljakkalan kirkkoherran kanssa.

 

 

Vastapäätä pappilan pääsisäänkäyntiä on pappilan sivurakennus, johon minulla ja monilla muilla viljakkalalaisilla liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Sivurakennuksessa kävin rippikoulun ja sen vuoksi siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Rippikoulurakennuksen ovet olivat auki ja poikkesin sisälle. Rakennuksessa on komeat hirsiseinät ja sisällä ”Pehtoorintuvan” ovi oli avoinna.

 

 

 

Sivurakennukseen on varastoituna yksi Viljakkalan kirkon penkki. Tämä kirkonpenkki tuo minulle ja varmaan monelle muullekin viljakkalalaiselle mieleen monia muistoja.

 

 

 

Ilmeisen toimiva hella on sivurakennuksen eräässä huoneessa.

 

 

  

Tämä huone saattaa olla se, jossa saimme rippikouluopetuksen.

 

 

 

Komea uuni on sivurakennuksen eräässä huoneessa. Seiniltä on revitty tapetit pois ja hienot hirret on saatu näkyville.

 

 

Käyntini lopuksi kiersin pappilarakennuksen ympäri ja huomasin, että villi luonto on valtaamassa ennen Viljakkalalle niin merkittävän rakennuksen ympäristön.

 

 

 

Pappila takakulmalta.

 

 

 

Pappilan vanha aitta ja myöhemmin rakennettu autotallirakennus. Myös autotallirakennukseen oli kaikilla ”vapaa pääsy”.

 

 

 

Kirkonkylän puoleinen pappilan pääty on hieno ja mahtava kokonaisuus.

 

 

 

Pappilan perunakellari saattaa pitää sisällään vaikka mitä!

 

 

 

Pappilan villiintynyt perennapenkki suorastaan huutaa siistimistä ja toivoo elämää ympärilleen.

 

 

Harras toiveeni on, että Viljakkalan Pappila (kirjoitan ”pappila” –sanan nyt isolla alkukirjaimella) pääsisi palvelemaan viljakkalalaisia tulevina vuosina. Nykyinen alennustila on häpeällinen ennen niin tärkeälle rakennukselle.

Vähin mitä pyydän on se, että rippikoulurakennukseen ja autotalliin hankittaisiin pitävät lukot, jotta vahingonteoilta vältyttäisiin.

 

Olen tyytyväinen, jos tämä kirjoitukseni antaa vauhtia Viljakkalan Pappilan kunnianpalautukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja "Enkeli taivaan" -virren laulaminen virittivät joulutunnelmaan

Sunnuntai 25.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Käynti hautausmaalla, kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaushetki olivat monelle eilen lopullinen tapahtumasarja todelliseen joulutunnelmaan pääsemiselle.

 

Näin myös minulle, kun vaimoni kanssa kävin synnyinseurakuntani Viljakkalan hautausmaalla ja kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkko kuvattuna hieman epätavallisesta suunnasta eli ns. Karhen porstuan suunnasta. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka pitkiltä sivuilta erkanevat eteinen ja sakaristo. Eteinen on juuri Karhen porstua ja muistan, kun ennen kerrottiin, että karhelaiset saapuivat sen kautta kirkkoon.

 

 

Entisen Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra, nykyisin Ylöjärven seurakunnan kappalainen (sitä ne kuntaliitokset tekevät!) Johannes Riuttala piti hienon aattoillan hartaushetken Viljakkalan kirkossa.

Tässä Viljakkalan kirkon alttaritaulu ”Ristiinnaulittu”. Alttaritaulun on maalannut taiteilija Felix Ferdinand Frang (myöhemmin Pahlama).

Jotkut lähteet mainitsevat taiteilijan myöhemmäksi sukunimeksi  Frang-Pahlama. Joka tapauksessa hän maalasi Viljakkalan kirkon alttaritaulun vuonna 1896.

Alttaritaulusta käytetään myös nimeä: "Jeesus ristillä".

On luonnollista, että pidän Viljakkalan kirkon alttaritaulua ainoana oikeana alttaritauluna!

 

 

Viljakkalan kirkon saarnastuoli jouluisessa asussaan jouluaattona 2011.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on aina aattoillan hartaushetken aikana paikallisen reserviläisjärjestön toimesta kunniavartio. Arvostan korkealle viljakkalalaista tapaa kunnioittaa sodissamme kaatuneita!

 

 

Vartionvaihto meneillään sankarihautaristillä.

 

 

Viljakkalan hautausmaalla on ns. vanha puoli ja uusi puoli.

 

Tässä aattoillan kuva hautausmaan vanhan puolen haudoista, joilla tuikkivat lukemattomat muistokynttilät.

On merkillepantavaa, että nurmikot viheriöivät jouluaattona 2011 Viljakkalan hautausmaalla!

 

 

Johannes Riuttala totesi hartaushetken puheessaan, että on käsittämätöntä, että juuri tällä hetkellä miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa hiljentyvät Jouluevankeliumin sanoja kuuntelemaan.

 

Arvostin, että Riuttala oli valinnut luettavakseen Jouluevankeliumin vanhemman version – se lisäsi kotoisuuden tunnetta omassa rippikirkossani!

 

Voimallisesti laulettu ”Enkeli taivaan” –virsi loi hyvän mielen matkalle kohti kotia.

 

-Esko Erkkilä-

Joulun odotus tiivistyy tänään

Perjantai 24.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Joulun odottaminen on tänä vuonna säiden osalta sujunut perin jouluisasti – lunta ja pakkasta on riittänyt aivan tarpeeksi.

On oltava erityisen tyytyväinen Suomen lounais-kolkan sekä eteläisen Suomen osalta, sillä sielläkin on nyt saatu odottaa Joulua kunnon talvisäässä.

Huolestuttavaa on se, että kylmä jouluaatto ennustaa vanhan kansan mukaan pakkasia toukokuussa. Onneksi herneiden ja papujen kylvö muutenkin tapahtuu vasta kesäkuun puolella, joten normaaliin kylvöaikarytmiin ei tarvitse tehdä muutoksia!

Joulunodotustani ovat vauhdittaneet muutamat pikkujoulut ja puurotarjoilut, joihin olen saanut osallistua. Osaan olen saanut mennä vieraana ja osaan taas järjestäjän ominaisuudessa – molemmat roolit ovat olleet yhtä mieluisia.

Joulukuusen hankkiminen omasta metsästä verannalle oli ensimmäinen jouluinen toimenpide, joka kohdistui kotiimme. Verantakuusen kynttilät ovat loistaneet kuusessa jo kymmenkunta päivää – ei varmaan kovin ekologista, mutta tunnelmaa se on luonut.

Joulusiivousta meillä on tehty jo pitkään. Oma roolini joulusiivouksessa on lähinnä se, että olen aina väärässä paikassa eli tiellä! Siitä huolimatta puhdasta on tullut.

Joulukuusen etsiminen metsästä on joka vuonna haasteellinen homma. Siinä pätee usein sama periaate kuin vaateostoksilla eli ensimmäinen ehdokas valitaan, vaikka kymmenkunta muuta vaihtoehtoa tutkaillaan perusteellisesti.

Joulukuusen jalkaan laittaminen, kuusen sulattaminen autotallissa, sen kuljettaminen paikalleen ja koristelu saatiin meillä tehtyä jo jouluviikon tiistaina. Harmi, että lapsenlapset eivät ehtineet koristeluun mukaan.

Joulupukki on tulossa, sillä Aurora (5-vuotta) ja Iiris (3-vuotta) saapuvat aattona meille ja ehkä yöpyvätkin Mummon ja Vaarin luona.

Jouluaaton tärkeä osa on käynti Viljakkalan hautausmaalla. Kynttilät sytytetään monille sukulaisten haudoille. Myös sankarihaudassa lepäävä setäni saa oman kynttilänsä – samoin kynttilät sytytetään vaimoni Isän ja Äidin muistolle muualle haudattujen muistokiven äärelle.

Hautausmaalla käynnin jälkeen osallistumme aaton hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

Muutamana vuonna aaton hartaushetkeen ei kuulunut ”Enkeli Taivaan lausui näin” – virttä ja se vei paljon Joulutunnelmasta pois. Tuntui kuin Joulua ei olisi tullut lainkaan. Viljakkalan menettelytapa on nyt kuitenkin onneksi muuttunut ja hartaushetkeen sisältyy taas tuttu jouluvirsi.

Hartaushetken jälkeen ajamme syntymäkotini kautta, vaikka talo on ollutkin kylmillään jo neljännesvuosisadan. Käynti pihassa on kunnianosoitus menneitä sukupolvia kohtaan, jotka raivasivat tämän maan, taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden ja antoivat meille hyvät lähtökohdat elämiseen.

Puilla lämmitetyn joulusaunan ja jouluaterian jälkeen onkin aika jäädä odottelemaan Joulupukkia.

 

Hyvää Jouluaattoa kaikille!

-Esko Erkkilä-